30 päivää elokuvia: Torchwood – Children of Earth

Päivä 6: Paras TV elokuva tai minisarja.

Torchwood – Children of Earth

Onko väärin nimetä joku suosikiksi vain yhden monologin takia ? Gwen Cooperin lauseet siitä miksi Tohtori (Doctor Who) ei ole pelastamassa maailmaa ovat varsin pysäyttävät. On vain hetkiä jolloin ihmiset eivät ole pelastuksen arvoisia. Välillä tosin politikot tekevät päätökset ihmisten puolesta ja tällä kertaa Britannia koko maailman puolesta.

Children of Earth minisarjassa muukalaiset tulevat hakemaan osuuttaan maailman lapsista ja ainoat ihmiset jotka voivat tapahtumat estää, eli Torchwood, ajetaan pakomatkalle.

Gwen: There’s one thing I always wanted to ask Jack. Back in the old days. I wanted to know about that Doctor of his. The man who appears out of nowhere and saves the world; except sometimes he doesn’t. All those times in history where there was no sign of him.. I wanted to know why not. But I don’t need to ask anymore. I know the answer now: Sometimes the Doctor must look at this planet and turn away in shame.

Ja hei, sarjan Wales aksentit on aivan mahtavia :)

Continue reading

Tohtori Gregory House ja kahdenkymmenen Vicodin tabletin tapaus

Viime kauden alkaessa niin onnellisesti ja Housen luhistuessa kauden edetessä, alkaa uusin 8. kausi varsin herkullisissa merkeissä. House on lopulta päätynyt vankilaan, jossa ei enää pärjääkkään ilkeilemällä muille. Vaikka onnistuisikin nokkeluudellaan kostamaan toisten tekoja, saa siitä siellä aina kärsiä jossain vaiheessa.

Mutta tietenkin Housen ollessa House ratkoo hän sairauksia vankilassakin. Tällä kertaa se selvitys onneksi juuri niin pieni osa juonta kun sen kuuluisikin olla, ja keskitytään enemmän Housen juonitteluun, suunnitelmiin ja vankilan ihmeelliseen maailmaan.

6. Kauden avauksessa House vietti aikaa psykiatrisessa hoitolaitoksessa riippuvuuksiensa ja henkisten ongelmien takia, jakso (tai jaksot, se oli tuplapituinen aloitus) oli loistava piristysruiske sarjalle, kun siitä puuttuivat kaikki muut tutut hahmot eikä sarja jatkunutkaan taas samoilla rutiineilla. Mutta heti seuraavasta jaksosta lähtien kaikki jatkui taas sairaalassa suht normaaliin tapaan. Samalla tapaa tässä 8. kauden avauksessa virkistävää on tuttujen hahmojen puute ja pääsee keskittymään vain siihen kuka House oikein on. Mutta hieman pelottaa että onko mikään sittenkään muuttunut kun House palaa vankilasta normaaliin elämään. Jakson aikana hän kuitenkin kovin suunnittelee lopettavansa lääketieteen ja siirtyvänsä fysiikan pariin, koska silloin ei tarvitsisi olla ollenkaan ihmisten kanssa tekemisissä.

Johdanto Doctor Who:n maailmaan

Viime aikoina on tullut ajateltua paljon miten tutustuttaa toinen Doctor Who sarjaan. TV-sarjan kohdalla yksinkertainen vastaus on tietysti että näyttää jaksoja, mutta DW on ehkä hieman poikkeava tapaus, kun jaksoja joista voisi aloittaa on paljon ja pitäisi löytää sellainen joka tarjoo pehmeän laskeutumisen.

Itse sarjan kuvaus on aika järjetön, Tohtori on aikavaltias rotuun kuuluva sankari joka matkustaa paikasta ja ajasta toiseen poliisipuhelinkioskilla… siis mitä :) Noh ehkä se on sarjan yksi hurmaavista puolista että siinä ei pahemmin pelätä myöskään camp huumoria. Tai ehkä piirteet ovat enemmän peruja nuorten elokuvista, sarja kun on pohjimmiltaan koko perheen sarja, vaikka välillä käydään melkein kauhun puolella ja toisinaan käsittellään synkkiäkin asioita. Sarja on “omituinen” sekoitus niin Sci-Fiä, komediaa, draamaa kuin jännitystäkin.

Tutustuttamisen voisi aloittaa näyttämällä jonkun parhaista jaksoista, kuten Blink, mutta sehän antaisi kuvan sarjasta lähes kauhuna. Jakso kun kertoo enkelipatsaista (Weeping Angels) jotka liikkuvat aina kun heitä ei katso. Eikä Tohtoria edes pahemmin näytetä jaksossa. Toinen loistava voisi olla The Girl in the Fireplace joka kertoo Tohtorin ja Madame de Pompadourin kohtaamisesta.

Loogisin vaihtoehto olisi tietenkin alusta. Sarja tosin on jatkunut 60-luvulta asti, joten ihan alusta ei kannata aloittaa, mutta vuoden 2005 “uudelleen aloitus” ja Christopher Ecclestone Tohtorina, voisi siis olla se “sarjan alku”. Mutta toisaalta niin hyvä kuin Ecclestone olikin roolissaan, pidän hänen jälkeensä tulleiden David Tennantit ja Matt Smithin tohtoreista enemmän.

Tässä vaiheessa on kai hyvä mainita että Doctor Who sarjan yksi kulmakivistä (ja erittäin nerokas idea tv-sarjaan) on Tohtorin “uudentuminen” (regeration). Eli Tohtori voi kuoleman koittaessa syntyä uudelleen, jolloin hän muuttuu täysin toiseksi henkilöksi. Näin näyttelijän lähdettyä sarjasta voi uusi näyttelijä tulla tilalle ja näytellä roolin täysin omalla tyylillään ja kaikki on vielä “näppärästi” juonella selitetty. Nykyinen Tohtori, Matt Smith, on järjestyksessä 11. näyttelijä Tohtorina.

Seuraava vaihtoehto alusta näyttämisen sijaan olisi tietenkin sitten näyttää sarjaa David Tennantin kauden alusta, eli uuden sarjan 2. kaudesta lähtien. Tennant kun on mitä loistavin roolissa, vaikka jakso kissahoitsuineen onkin hieman karmiva (siis kissa siinä kotieläinkissa merkityksessä :) ).

Viimeinen aloitus kohta on sitten Matt Smithin tultua mukaan, samalla sarja siirtyi HD aikaan ja muutenkin tehtiin puhdas aloitus. Tohtorin lisäksi vaihtui myös kumppani (Tohtorilla on aina joku ihmiskaveri mukana), joten suurin osa tutuista hahmoista meni vaihtoon. Samalla sarjaa ryhtyi pyörittämään Steven Moffat, joka voi olla tuttu vaikka mahtavan Paritellen sarjan tekijänä, tai niin ikään mainioista Jekyll ja Sherlock sarjoista. Ja syksyllä hänen kädenjälkiään voi nähdä uudessa Tintti elokuvassa, johon Spielberg suostutteli Moffatin lupaamalla suojella tätä studiolta ja etteivät he pääsisi vaikuttamaan käsikirjoitukseen.

Taisin taas eksyä aiheesta, mutta mitä enemmän tuota olen pyöritellyt mielessä niin luulen parhaat aloitus kohdat ovat Matt Smithin kauden alku (eli 5. kausi uutta sarjaa) tai sitten David Tennantin tähdittämä The Girl in the Fireplace jakso. Vaikka sen jälkeen voikin ehkä olla vaikeampi palata alkuun katsomaan uuden sarjan aikaisempia jaksoja.

Heat Rises … toivottavasti

Yksi ehdottomista suosikkisarjoistani Castle, jatkuu vihdoin atlantin toisella puolen. Edellinen, eli kolmas kausi huipentui sen verran jänniin juonikuviohin että tätä jatkoa on odotettu, mutta tietysti jenkkisarjat tuntien varmaan nopeasti nollaavat kaikki mitä viimeisessä jaksossa tuli sanottua tai tehtyä.

Pikaisena kertauksena sarjaa tuntemattomille, Richard Castle (mahtava Nathan Fillion) on menestynyt dekkarikirjailija, joka sarjan aluksi tapatti menestyneiden tarinoidensa sankarin. Samalla New Yorkissa joku alkaa tehdä kopiomurhia hänen kirjojensa murhista ja Castle päätyy auttamaan poliisia niiden selvittämisessä (tai käyttää hyviä välejään päättäjiin avuksi ja tunkee itsensä mukaan). Murhia tutkivana etsinä toimii Kate Beckett (Stana Katic), joka tietysti ei yhtään välittäisi toimia lastenvahtina villiä elämää viettävälle kirjailijalle. Pian Castle päättääkin aloittaa uuden kirjasarjan, jonka sankarin (Nikki Heat) hän pohjaa Beckettiin.

Sarjan kantavina voimina on ollut Castlen ja Beckettin toisiaan täydentävät taidot, Nathan Fillionille täydellisesti luotu rooli ja tietysti Beckettin ja Castlen “mahdollinen” romanssi, jossa on varsin pitkään siinä melkein linjalla huojuttu, kunnes aina toinen tekee jotain pahaa (yleensä tarkoittaessa hyvää tai tietämättään). Sarjassa on myös mielenkiintoinen sivujuonne Castlen ja tämän tyttären Alexisin välillä. Heidän jutuistaan on tehty mielenkiintoisia ja mainiota, vaikka niissä ei ole yhtään konfliktia, he tuntuvat lähes täydelliseltä perheeltä.

Castle on ehdottomasti niitä Jenkki TV sarjoja joissa itse jaksot tarjoavat kivaa popcorni viihdettä, mutta ainakin itselle mielenkiintoisammaksi seurattavaksi kehittyy se jaksosta toiseen jatkuvat hahmojen kehitys ja vuorovaikutukset toisten kanssa.