30 päivää elokuvia: The Fountain

Päivä 30: Kaikkien aikojen suosikki elokuvasi?

The Fountain

Jos olisin ihan rehellisesti listan täyttänyt olisi The Fountain löytynyt useamman päivän kohdalta. Leffa olisi ollut valintani ainakin Paras elokuva jonka olen viime vuoden aikan katsonut (montakin kertaa), aliarvostettu elokuva, elokuva joka saa iloiseksi ja surulliseksi, paras rakkaustarina ja niin edespäin.

Elokuvan synnyintarina on yhtä monimutkainen kuin itse elokuvakin. Alunperin leffa oli tarkoitus tehdä isolla budjetilla, Brad Pitt ja Cate Blanchett pääosissa. Lavasteet oli jo rakennettu ja kuvaukset oli alkamassa, kun Pittillä ja ohjaaja Aronofskyllä tuli erimielisyyttä hahmon suunnasta ja ohjaajan pidettyä puolensa Pitt lähti projektista ja koko elokuva romahti. Miljoonien lavasteetkin tuhottiin.

Lopulta sarjakuvan kautta elokuva pääsi taas raiteilleen, tällä kertaa paljon pienemmällä budjetilla ja hiemattavasti pienemmän kaliiberin näyttelijöillä. Hugh Jackman ja Rachel Weisz kuitenkin täyttävät pääosien esittäjien saappaat paremmin kuin hyvin. Parin kemia on todella loistavaa katsottavaa.

Tom Creo: Death is a disease, it’s like any other. And there’s a cure. A cure – and I will find it.

Elokuva kertoo kolmea tarinaa, “päätarina” on nykyaikaan sijoittuva tarina lääkäristä (Hugh Jackman) ja tämän vaimosta (Rachel Weisz) joka on kuolemassa kasvaimeen. Lääkäri työskentelee päivin ja öin pelastaakseen vaimonsa ja “voittaakseen kuoleman”. Sata vuotta aikaisempaan aikaan sijoittuvassa tarinassa Espanjan konkistadori (Hugh Jackman) joka on etsimässä ikuisen elämän lähdettä Espanjan kuningattarelle (Rachel Weisz). Tämä tarina on nykyajassa elävän vaimoin kirjoittamaa kirjaa. Kolmas tarinan osa sijoittuu tulevaisuuteen jossa lääkäri matkaa puun kanssa halki avaruuden. Elokuva ei sen tarkemmin selitä onko tämä osuus totta vai tarinaa.

Halpaan budjettiin liittyy myös yksi mielenkiintoinen elokuvan erikoisuus. Säästääkseen efektibudjetissa tulevaisuus osuuden galaksit ja avaruuserikoistehosteet tehtiin makrokuvauksena, kuvaamalla kemiallisia reaktioita eri aineiden välillä. Joten miljoonien tietokone-erikoistehosteet tehtiin muutamalla sadalla tuhannella. Lopputulos on kuitenkin todella upeaa.

Kuten 9:n päivän kohdalla myös mainitsin ovat Clint Mansellin musiikit erittäin tärkeä osa elokuvaa. Yksi hienoimmista elokuva soundtrackeista. Se sitoo mainiosti yhteen kaikki kolme aikajanaa. Mutta tästä enemmän päivän 9 kirjoituksessa.

Isabel: Kneel, Conquistador.
[Tomas kneels before her]
Isabel: Let in the morning light.
[the doors are opened; light floods into the hall]
Isabel: The beast runs amok in my kingdom. He has isolated me, and now he is sharpening his talons for one more fateful push. But salvation lies in the jungles of New Spain. Will you deliver Spain from bondage?

Continue reading

30 päivää elokuvia: Neverending Story

Päivä 29: Lempielokuvasi lapsuudesta?

Neverending Story

Muistan että pidin pienenä erittäin paljon Neverending Storysta, mutta minulla ei enää ole pahemmin mielikuvaa siitä millainen elokuva oli :)

Nyt jälkeenpäin kun vaikka leffan traileria kattoo niin Wolfgang Petersenin Neverending Story näyttää jopa pelottavalta. Ehkä se on nuo nukke”hirviöt” jotka näyttää paljon karuimmilta kuin kliiniset tietokone efektit.

Pitäisi varmaan ottaa projektiksi kattella leffa uudelleen, jos se vaikka kestäisi katsomista vielä aikuisiällä.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Clerks II (Kevin Smith)

Päivä 28: Suosikki elokuva suosikki ohjaajaltasi?

Clerks II (Kevin Smith)

Siis oikea valintahan tähän olisi ollut varmaan The Fountain. Tai Billy Wilderin The Apartment, tai David Leanin Lawrence of Arabia tai Miyazakin Naapurini Totoro. Mutta jotta saadaan vähän vaihtelua listalle, niin Kevin Smith ja Clerks II saa paikan.

Clerks. leffasta tuttujen Danten ja Randallin työpaikat Quick Stop ja videovuokraamo palavat maantasalle ja he joutuvat etsimään uutta työpaikkaa ja päätyvät Kevin Smith universumista tuttuun Mooby’s hamppariravintolaan, minimipalkkahommiin jälleen kerran.

Leffa on osittain rakkaustarinaa, osittain buddytarinaa, eli siis Danten ja Randallin ystävyydestä ja miten sille käy kun toinen päättää “kasvaa aikuiseksi” ja mennä naimisiin ja hankkia oikeita töitä. Ja tietysti Kevin Smith leffa kun on kyseessä niin paljon paljon mahtavaa dialogia, ja paljon rivoa dialogia.

Kevin Smithin ystävien kannattaa katsastaa myös Kevinin ja Scott Mosierin podcast Smodcast, joka on yksi parhaista podcasteista. Vaikka Kevin Smith hieman liian usein pilvessä onkin ja nauraa mitä typerämmille asioille.

Becky: I’m disgusted and repulsed and… and I can’t look away.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Lawrence of Arabia

Päivä 27: Elokuva jonka olisit halunnut nähdä elokuvateatterissa?

Lawrence of Arabia

David Leanin Lawrence of Arabia on yksi suosikki elokuvistani ja se sisältää niin monta uskomattoman hienoa kohtausta, jotka olisi mahtava nähdä isolta valkokankaalta.

Lawrence of Arabia on eeppinen tarina T.E. Lawrencesta Afrikan sotatantereilla. Leffan suurimmat tähdet tekevät myös uskomattomat suoritukset rooleissaan, niin Peter O’Toole Lawrencena, Omar Sharif Sherif Alina, kuin Alec Guinness prinssi Feisalina ja Anthony Quinn Auda Abu Tayina.

Auda abu Tayi: When Lawrence finds what he’s looking for, he will go home. When you find what you are looking for, you will go home.

Colonel Brighton: I will not.

Auda abu Tayi: Then you are a fool. Be thankful that when God gave you a face, he gave you a fool’s face.

Ja kuten niin usein tulee sanottua näiden vanhojen elokuvien kohdalla, ei tällaisia elokuvia enää tehdä.

Continue reading

30 päivää elokuvia: 300

Päivä 26: Elokuva josta pidät mutta kaikki muut vihaavat?

300

Zack Snyderin versiointi Frank Millerin 300 sarjakuvasta tuntuu herättävän useissa varsin vahvoja vihareaktioita. Ja onhan se suurimmaksi osaksi vain visuaalisesti erittäin hienoa toimintaa ja paljon hidastuksia.

Tarinahan kertoo siis Thermopylain taistelun kolmesta sadasta spartalaisesta jotka puolustavat kotiaan Kserkses I:n valloitusta vastaan.

Itse kuitenkin pidän elokuvasta sen lopun takia, joka antaa aihetta katsoa koko elokuvaa toiselta kannalta. Ja toimii hyvänä muistutuksena sotapropagandasta.

30 päivää elokuvia: Life of Brian

Päivä 25: Hauskin elokuva jonka olet nähnyt?

Life of Brian

Tähän on kyllä mahdoton vastata, mutta tänään se on Monty Pythonin Life of Brian. Monty Python sarja ja elokuvat on muutenkin suosikkejani ja Life of Brian taitaa olla niistä se paras.

Hauskimman elokuvan miettiminen on kyllä aivan liian vaikeaa. Pitäisikö elokuvalle nauraa kippurassa vai riittääkö että hymähtelee. Vai riippuuko se minkälaisista vitseistä pitää enemmän ?

Ex-Leper: Okay, sir, my final offer: half a shekel for an old ex-leper?
Brian: Did you say “ex-leper”?
Ex-Leper: That’s right, sir, 16 years behind a veil and proud of it, sir.
Brian: Well, what happened?
Ex-Leper: Oh, cured, sir.
Brian: Cured?
Ex-Leper: Yes sir, bloody miracle, sir. Bless you!
Brian: Who cured you?
Ex-Leper: Jesus did, sir. I was hopping along, minding my own business, all of a sudden, up he comes, cures me! One minute I’m a leper with a trade, next minute my livelihood’s gone. Not so much as a by-your-leave! “You’re cured, mate.” Bloody do-gooder.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Naapurini Totoro

Päivä 24: Suosikki animaatio?

Naapurini Totoro

Totoro on ehdoton animaatio suosikkini. Se on niin loistava yhdistelmä nuoruuden viattomuutta ja ihmettä. Tarinaa on juuri sen verran että siitä tulee elokuva.

Elokuvan tarina kertoo isästä ja lapsista, jotka muuttavat maalle ollakseen lähempänä sairaalahoidossa olevaan äitiään. Tytöistä nuorempi Mei törmää tutkimusmatkallaan puutarhassa kolmeen ihmeelliseen olentoon (Totoroon). Seikkailu rakentuu sekoitukseksi oikeaa maailmaa, äidin kaipuuta ja maagiista Totorojen maailmaa.

Vaikka Totorot ovatkin elokuvassa loistavia niin minulle Mei on ollut elokuvan tähti. Se miten pikkutyttö on animoitu ja näytelty. Kun hän vihdoin joutuu hätään on se aina niin monin kerroin vakuuttavampaa.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Man on Wire

Päivä 23: Suosikki dokumentti?

Man on Wire

Parhaaksi dokkariksi valitsin sellaisen joka sai minut hyvälle tuulelle. Vaikka ikävistä aiheista löytyykin paljon loistavia dokkareita.

Man on Wire kertoo Philippe Petitin nuorallakävelystä World Trade Center tornien välissä vuonna 1974. Siis satojen metrien korkeudessa. Se on osittainen seikkailutarina siitä miten ilman lupia toimiva tiimi yrittää saada 200kiloa vaijereita ylös rakennusvaiheessa olevia torneja. Ja toisaalta se kertoo Petitin historiaa ja siitä mikä saa ihmisen tekemään sellaista.

Elokuva on varsin positiivista unelmien tavoittelua ja todella hienoja kuvia nuorallakävelystä. Henkeäsalpaavia ovat varsinkin hetket joissa Petit makaa nuorallaan tornien välissä.

Philippe Petit: It’s impossible, that’s sure. So let’s start working.

Continue reading

30 päivää elokuvia: The Killer

Päivä 22: Suosikki toimintaelokuva?

The Killer

Tämä on ehkä hieman nostalgisempi valinta, mutta The Killer on pitkään ollut yksi suosikeistani, ja yksi parhaista elokuvateatterikokemuksistani oli The Killerin näkeminen Turun entisessä Diana teatterissa vuosia sitten John Woo kuun aikana. Tähän vielä lisättynä että kotiin lähtiessa oli vielä yöllä valoisaa ja kesäinen tihkusade raikasti ilmaa.

The Killerin tarina on aika kliseinen toimintatarina, eli palkkamurhaaja (Chow Yun-Fat) vahingossa sokeuttaa laulajattaren hänen työnantajansa pettäessään hänet ja syyllisyyden tunnoissaan lähtee kostamaan ja keräämään rahaa laulajattaren leikkaukseen. Entistä pomoaan jahdatessaan hänen pitää lyöttäytyä yhteen poliisin (Danny Lee) kanssa.

Se mikä elokuvasta kuitenkin teki erityisen oli älyttömän hienot toimintakohtaukset ja tietenkin Chow Yun-Fatin karisma.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Two for the Road (Audrey Hepburn)

Päivä 21: Suosikki elokuva suosikki naisnäyttelijältäsi?

Two for the Road

Tässäkin vaihtoehtoja oli monia, mm. Uma Thurman ja Kill Billit oli loppusuoralle asti mukana. Mutta lopulta valinta tuli näyttelijättären kautta, eli Audrey Hepburn on tällä hetkellä ehdottomia suosikkejani. Hieman hankalampi oliki sitten valita suosikkini Audrey elokuvista, niitä kun on vielä jonkun verran näkemättä, mutta kesällä katsomani Two for the Road teki varsin suuren vaikutuksen.

Elokuva kertoo tarinan rakkaudesta, alkaa satunnaisesta tapaamisesta ja jatkuu pitkälle tulevaisuuteen niin ylä- kuin alamäissäkin. Elokuvassa hypitään hienosti ajassa ja tarina kulkee jouhevasti rakkauden eri vaiheissa. Kuten Hepburnin muutkin tämän ajan elokuvat tämä on kuvattu Euroopassa ja maisemat ovat älyttömän kauniita, eivätkä Audrey Hepburnin vaatteet kalpene niiden rinnalla loistossaan yhtään.

Mark Wallace: Darling, what’s French for ‘Inspector, I don’t believe a word you’re saying and you’re not gonna get a damn penny?’
Joanna Wallace: ‘Oui, monsieur.’

Elokuva on myös aikalaisekseen (1967) varsin suorasukainen ja asioista puhutaan usein niiden oikeilla nimillä, vaikka kuitenkin pohjimmiltaan kyse on komediasta. Audreyn rinnalla hänen miehenään näyttelee loistava Albert Finney ja elokuvan on ohjannu Stanley Donen, joka oli myös Hepburnin Pariisin elokuvien kuten Charade ja Funny Face takana.

Continue reading