Kindle – the Next Generation

Muutama kuukausi on nyt ollut uudempi Kindle käytössä ja kiva päivityshän se on ollut. Uusi pienempi koko ja näppäimistön puute on tehnyt laitteesta vielä kevyemmän ja mukavan käsitellä. Samoin vaikka näyttö on täsmälleen saman kokoinen, mahtuu tekstiä ruutuun enemmän kun yläreunan tilapalkki näkyy nykyään vain menun ollessa auki ja alareunan sijantitieto on huomattavasti pienempi kuin toisen sukupolven Kindlessä.

Kansitilanne oli laitteen julkaisussa aika onneton, jouduin käyttämään Kindleä muutaman viikon ilman kansia, ennen kuin edes peruskansia alettiin toimittaa. Amazonin omia valollisia olisi saanutkin odottaa vielä kuukauden pidempään ja hintakin oli varsin komea. Marwaren Eco-Vue kannet on ollut pieni pettymys, joten voi olla että Amazonin omat valokannet tulee vielä lopulta hommattua ( £50 niistä joutuisi kustantamaan).

Ensimmäinen Nälkäpeli

Suzanne Collinsin Nälkäpeli kirja on viimeisen puolen vuoden ajan vähän väliä hyppinyt näkökenttääni. Foorumeilla, artikkeleissa ja erinäisissä yhteyksissä on saanut lukea ihmisten kehuneen Hunger Games kirjaa tai maininneensa olevansa juuri lukemassa sitä tai jotain sen jatko-osista. En kuitenkaan ikinä ollut oikeen vaivautunut ottamaan selvää mikä se oikein oli, muuta kuin että se oli “young adult” kohderyhmän kirja.

Päätin kuitenkin sitten tutustua kirjaan ja se olikin varsin nopeaa luettavaa. Kirja tosin lähtee hirveän hitaasti liikkeelle ja itse Hunger Games tapahtuman alkaessa taitaa yli kolmannes kirjasta olla jo ohi.

Kirja kertoo siis tulevaisuudesta jossa ainakin osa yhdysvalloista on jakautunut teknologiseen eliittiin ja heidän maakunnissa asuviin “orjiinsa”. Joka vuosi kostoksi maakuntien vuosia sitten yrittämästä kapinasta, valitaan jokaisesta maakunnasta kaksi teiniä (tyttö ja poika, 12-18v.) ja heidät laitetaan Battle Royale tyyliin metsään tappamaan toisensa. Vain viimeisenä hengissä oleva pääsee kotiin.

Kirjassa oli muutamia ärsyttäviä asioita jotka pilasivat minun lukunautintoni, mutta useimmat olivat selkeästi sellaisia että ne johtuivat enemmän minusta. Kuten maailman keskeneräisyys, tuntui että maailmaa selitettiin ja keksittiin siten miten se parhaiten ja juonta helpoittaen vain sopii, mutta siitä jäi hirveän keskeneräinen vaikutelma eikä kerrotut palaset tuntuneet sopivan yhteen. Toisaalta kyseessä on sarjan ensimmäinen osa ja ehkä seuraavissa osissa kerrotaan enemmän.

Toinen tökkivä asia oli kuinka idealistinen versio teinistä päähenkilö olikaan, mutta siitä lisää spoilerien puolella.

Tällä hetkellä ei ole ajatuksissa lukee sarjan muita kirjoja, mutta ehkä jonain heikkona hetkenä nekin katsastan. Tosin toisen kirjan juonikuvaus ei ihan siltä suunnalta kuullosta johon haluaisin sarjan jatkuvan.

Loppu sisältää spoilereita, ei ehkä mitenkään mullistavia sellaisia, mutta jos kirjan lähiaikoina ajattelit lukea ne kannattaa ehkä jättää väliin.

Continue reading

Uuden kirjan valitsemisen vaikeus

Välillä kirjahyllyn lukematta olevia selaileillessa huomaa oman lukemisen pyörivän “ympyrää”. Tulee paljon hypittyä parin tietyn tyyppisen kirjan välillä. Esimerkiksi omassa kirjahyllyssä Sci-Fi, Fantasia ja New Weird on aika yliedustettua. Tuntuu kuitenkin vaikealta murtaa tätä piiriä. Tutuista genreistä on paljon helpompi löytää uusia kirjoja jotka voisivat kiinnostaa, kun tuntee genren piirteet sen verran hyvin että tietää hieman pienemmästäkin kuvauksesta vähän mitä odottaa.

Tämä vaikuttaa myös mm. Goodreadsin kirjasuosituksiin. Saitti antaa mukavia suosituksia, mutta ikävästi painottaa niitä genrejä joista on enemmän kirjoja luettujen listoilla, esim. mulle palvelu ehdottaa kirjoja vain genreistä: Graphic Novels, Horror (ei käsitystä miksi, kun kauhua tulee vähemmän luettua, ehkä Kingin Musta Torni sarjan takia ?), Fantasy, Sci-Fi ja Mystery.

Ehkä pitää vaan lähteä rohkeasti summassa valitsemaan hyviä arvosteluja saaneita kirjoja, tai sitten lukea välillä klassikoita.

Eläinten syömisestä vaiko sittenkin syövät eläimet

Ikänsä kasvisyönnin ja sekasyönnin välissä hyppinyt Jonathan Safran Foer on ottanut tehtäväkseen selvittää mitä hänen pitäisi kasvattaa lapsensa syömään. Hän kertoo eri tehdasmaatalousalojen kauhuista ja toimintatavoista ja kertoo hieman myös eläimiä kunnioittavasta maataloudesta jota mm. Niman Ranch yrittää harjoittaa. Puheenvuoron saavat niin tehdasfarmin omista, PETAn jäsen, Kasvissyöjä karjatilallinen, tehdasfarmi-iskuja tekevä “kettutyttö” (joka tosin vain keskittyy auttamaan eläimiä) kuin monet muut hahmot.

Kirjasta kuitenkin huomaa että Foer on kirjoittanut sen tutkimuksensa päätteeksi, eikä niinkään tutkimusmatkana. Näin hänen lopullinen päätöksensä välittyy alusta lähtien ja kirja muodostuu lähinnä kasaksi faktoja joilla yritetään häpeän voimin kääntää lukija kasvissyöjäksi. Itsellä tökki myös hieman Foerin negatiivinen asenne jokaista haastateltavaa ja heidän mielipiteitään vastaan. Joistan hän mainitsi että ovat hyviä ihmisiä ja tekevät hyvää työtä.. mutta.. ja sitten jatkoi kertomalla missä nämä olivat moraalittomia tai väärässä.

Toisaalta kirja on paljon myös juuri sitä mitä siltä voi odottaa, eli jos haluaa vakuutteluja siitä että kasvissyönti on hyvä vaihtoehto, kannattaa kirja ehdottomasti lukea. Ehkä minä vain projisoin pettymystä kirjaan omasta moraalista huonosta olostani, kun olen jatkanut sekasyöjänä.

Kindle Kindle Kindle

Amazon julkisti vihdoin uudet Kindlensä ja ehkä nyt saisin hyvin perusteltua itselleni päivittää Kindleni. Vaikka kyllähän tuo vanha vielä toimii, mutta sehän on jo pari mallia vanha, lähes antiikkinen siis :)

Touch Kindlestä en ole innostunut, niin se kääntyisi sitten tuohon halvimpaan Kindleen. Siitä tosin puuttuu nykyisen Kindleni 3G, mutta harvemmin sitä olen tarvinnut. Jos ihan oikeasti miettii niin en kai ole ihan oikeasti oikeasti tarvinnut sitä ikinä, joskus vaan on matkalla tullut jotain kirjoja ostettua, vaikka laitteessa olisikin lukemattomia kirjoja vielä ollut.

Ikävästi kyllä kasaantuvat nämä julkaisut, kun ensi viikon alkuun olisi lupa odottaa uutta iPhonea, tai ainakin julkaisupäivää ja tietoja siitä. Senkin päivitykseen tosin on ihan ok perustelu, kun nykyisen iPhonen soppari umpeutuu ja lasikin on jo säröllä :)

Annoin sitten houkutuksille periksi ja tilasin Kindlen, varsin huokeaan hintaan tuovat eurooppaan joten tullitkin jäävät vähäisiksi. Lupailevat että ensi viikon alkupuolella olisi jo täällä.

“Five hundred years from now, who’ll know the difference?” (eli Tenavat tunnustukseni)

Mielenkiintoinen yksityiskohta näistä sunnuntaisarjiksista, koska osa lehdistä väkisin leikkaavat ne kahden rivin mittaisiksi, piirtää Schultz aina ensimmäisen riville kuvia jotka täydentävät tarinaa, mutteivat ole välttämättömiä vitsille.Ostin muutama vuosi sitten nykyisen asuntoni, vietin viimeistä iltaa vanhassa vuokrakämpässä ja kaikki tavarat oli jo pakattu laatikoihin valmiiksi muuttoa varten. Illan edetessä alkoi aika käydä pitkäksi, ja huomasin päällimmäisessä laatikossa “Me Tenavat” kirjan, joka on suomennettu kokoelma Tenavia vuosilta 1960-1990. En ollut lukenut Tenavia viimeisen vuosikymmenen aikana niin päätin ajankuluksi vilkaista kirjaa. Jälkikäteen voi vain sanoa että onneksi pakkasin kaikki ajoissa laatikoihin ja onneksi minulla oli niin tylsää viimeisenä iltana. Luin kirjan kannesta kanteen illan aikana.

Päälimmäisenä mieleen jäi ehdottomasti strippien ajattomuus, ne sopivat täydellisesti nykypäivään vaikka olivatkin kirjoitettu 60-luvulla. Kuten Tellun (Lucy van Pelt) psykiatrin vastaanotto, jossa hän maksua vastaan paransi lähiön lapsia. Tellu mm. diagnosoi että Jaska Jokusen päässä oleva ihottuma joka saa hänen päänsä näyttämään pesäpallolta johtuu hänen stressistään joukkueen johtajana.

“Me Tenavat” kirja oli kuitenkin muuten laadultaan aika surkea. Osa stripeistä oli väärässä järjestyksessä (ensin mentiin tansseihin, sitten lähdettiin sieltä ja lopuksi tanssittiin), joidenkin hahmojen nimet vaihtelivat suomalaisen käännöksen ja alkuperäisnimen välillä stripistä toiseen, jne. Joten päätin ryhtyä etsimään jotain parempi laatuista Tenavat kirjaa luettavaksi, ja lähes heti törmäsin Fantagraphicsin hienoihin Complete Peanuts sarjan julkaisuihin.

Fantagraphics julkaisee kovakantisia kokoelmia kaksi kertaa vuodessa, jokaisen kirjan ollessa yli 300 sivuinen ja sisältäen kahden vuoden kaikki stripit. Siis ihan jokainen sinä vuonna julkaistu strippi alkuperäisessä asussaan, todella hienossa kunnossa. Kokoelmat alkoivat julkaisulla the Complete Peanuts 1950-1952 ja viimeisin on 1981-1982. Kovakantiset julkaisut kootaan vielä vuosittain kaksi kirjaa sisältäviin kuorilla varustettuihin tyylikkäisiin paketteihin.

Jokaisessa kirjassa on myös jonkun kuuluisuuden kirjoittama johdanto siitä miten Schulzin piirrokset ovat heihin vaikuttaneet, mukana on ollut mm. Matt Groening (Simpsons, Futurama), Walter Cronkite (legendaarinen uutismies), Whoopie Goldberg ja Diana Krall (jazzmuusikko). Kirjojen viimeisillä sivuilla on myös hakemisto, josta voi katso millä sivuilla Ressu imitoikaan eläimiä, missä kohtaa Jaska Jokunen pelasikaan baseballia tai koska Eppu odotti Suurta Kurpitsaa.

Kyllä sitä toivoisi monille sarjakuville yhtä suurella rakkaudella tehtyjä uusinta painoksia, mutta Tenavat taitavat olla niitä harvoja jotka myyvät tarpeeksi. Euroopan puolella ehdottomasti kelpaisi Tintin huolella tehnyt juhlaversiot, mutta sen sarjan kohdalla sensuuri voisi astua esiin uusintajulkaisujen kanssa.

Otsikon lainaus on Epun (Linus van Pelt) Tenavien alkuaikoina viljelemä vastaus, kun häntä kehoitettiin tiskaamaan tai siivoamaan huoneensa. Kuvaa hyvin Tenavien strippejä toimiessaan niin hauskana nopeana lausahduksena, joka on tulkittavissa myös hieman syvällisemmin, niin halutessaan.