30 päivää elokuvia: The Wizard of Oz

Päivä 10: Suosikki klassikko?

The Wizard of Oz

Klassikoista The Wizard of Oz on ehdottomasti minun viime aikojen katsotuimpia. Taas yksi niistä elokuvista jotka olen aikuisiällä löytänyt uudelleen ja josta nautin aivan suunnattomasti. Tämän kohdalla varsinkin uusi restauroituversio on näkemisen arvoinen, kun upeat Technicolor värit pääsevät oikeuksiinsa.

Tarinan kaikki varmaan tunteekin, eli elämäänsä Kansasissa vihaava Dorothy toivoo pääsevänsä muualle ja myrskyn sattuessa kohdalle hänen talonsa lentää Ozin ihmeelliseen maailmaan, jossa hänen talonsa tippuu juuri sopivat idän ilkeän noidan päälle. Tästä alkaa matka kohti Smaragdikaupunkia ja sen velhoa (eli Wizard of Ozia) toiveena päästä kotiin. Matkalla seurueeseen tarttuu mukaan niin Variksenpelätin (joka kaipaa aivoja), tinamies (joka kaipaa sydäntä) ja pelokas leijona (joka haluaisi rohkeutta).

Judy Garland on elokuvan ehdoton tähti ja “Over the Rainbow” on vielä tänäkin päivä yhtä maino. Kyllähän muutkin näyttelijät ovat todella päteviä ja näistä vanhoista elokuvista tulee väistämättä sellainen tunnelma että tällasta elokuvaa ei tulla enää ikinä tekemään. Tällaisella tyylillä tai rakenteella tai tämä näköisillä tehosteilla ei tänä päivänä elokuvaa tehtäisi, mutta ehkä siinä onkin myös osa sitä viehätystä että tässä on jotain hieman erilaista.

Continue reading

30 päivää elokuvia: The Fountain (ja Clint Mansell)

Päivä 9: Elokuva jossa on paras ääniraita?

The Fountain

Listan luontia aloittaessani laitoin itselleni tavoitteeksi saada jokaiselle päivällä eri leffa, mutta tämän elokuvan ja kategorian kohdalla pitää antaa periksi. The Fountain olisi sopinut todella moneen kohtaan ja se tuleekin vielä ainakin kerran listalla esiintymään, mutta leffan musiikit ovat niin mahtavat etten voinut miettiä tähän mitään muuta elokuvaa.

Clint Mansellin musiikki kolahtaa jostain syystä itselle todella kovaa. En hirveän montaa soundtrack levyä omista, mutta Clint Mansellin tekemiä löytyy useampikin, ainakin The Fountain, Requiem for a Dream, Black Swan ja Moon elokuvien soundtrackit. Tilannetta ei tietenkään yhtään huononna se että hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä Darren Aronofskyn kanssa, joka on yksi suosikki ohjaajistani ja jo molempien debyyttielokuva Pi vakuutti niin elokuvana kuin musiikeillaan.

The Fountain elokuvan soundtrack on siinäkin mielessä vakuuttavaa jälkeä että se onnistuu sitomaan yhteen elokuvan kolme eri aikaa tai maailmaa. Yhteistyö Kronos Quartetin kanssa jatkuu aikaisemmasta Aronofsky yhteistyöstä (Requiem for a Dream), mutta tällä kertaa mukaan on tullut myös post-rock yhtye Mogwai. Vaikka tuo kaikki voi jo kuullostaa hieman sekamelskalta, jutun loppuun linkittämäni Death is the Road to Awe biisi antaa hyvän kuvan kuinka hyvin kaikki elementit nivoutuvat yhteen soundtrackissa.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Groundhog Day

Päivä 8: Elokuva jonka olet nähnyt lukemattomia kertoja

Groundhog Day

Sopien hyvin elokuvan teemaan Groundhog Day on tullut viime vuosina katsottua uudelleen ja uudelleen. Näin elokuvan ensimmäistä kertaa teininä ja pidin sitä ok komediana. Seuraavan 10vuoden aikana en tainnut katsoa elokuvaa kertaakaan uudelleen, kunnes huomasin että lähes kaikki kommentit mitä elokuvasta luki olivat todella positiivisia ja aloin miettimään että oliko se todella noin hyvä elokuva. Leffa tuli ostettua ja heti katsottua ja olihan se todella hyvä. Bill Murray näyttelee vähän samaa hahmoa kuin monissa muissakin elokuvissaan, mutta se vaan sopii tähän todella hyvin.

Groundhog Day kertoo Philistä, vakavasti työnsä ottavasta säämiehestä (Bill Murray), joka hampaat irvessä lähtee Punxsutawneyhin kuvaamaan murmelia, jonka varjon kerrotaan ennustavan kevään tuloa. Phil hoitaa hommansa väkinäisesti ja yrittää lähteä äkkiä kaupungista, lähestyvä lumimyrsky on kuintenkin tukkinut valtatien ja TV-ryhmä joutuu viettämään kaupungissa toisenkin yön. Kauhukseen Phil huomaa heräänsä aamulla eiliseen, eli taas on aika mennä katsomaan murmelia ja tekemään TV-juttu asiasta. Ja sama toistuu yhä uudelleen ja uudelleen.

Helmenä leffassa on myös ikuisen sivuosanäyttelijän Stephen Tobolowskyn mahtavan ärsyttävä Ned Ryerson vakuutusmyyjä.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Oldboy

Päivä 7: Yllättävin juonenkäänne tai lopetus

Oldboy

Luke I am you father!! no ei sentään, annan yllättävimmän ja shokeeravimman juonenkäänteen palkinnon Chan-wook Parkin Oldboylle. En itse käännettä viitsi tietenkään tässä paljastaa, mutta kerron sen että tämän asian päähenkilö Dae-su Oh yrittää unohtaa elokuvan lopussa. Juonenkäänne on tyly eikä sen ratkaisukaan ole mikään tavanomaisin.

Oldboy kertoo tarinaa miehestä joka vain katoaa yhtenä päivänä. Myöhemmin hän herää lukitussa huonessa tietämättä kuka on hänet sinne vanginnut tai miksi. Noin 15 vuotta myöhemmin hänet yhtäkkiä päästetään vapaaksi ja annettaan mahdollisuus kostaa vangitsemisensa.

Karuudestaan ja tylyistä tapahtumista huolimatta Oldboy kannattaa ehdottomasti katsastaa.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Torchwood – Children of Earth

Päivä 6: Paras TV elokuva tai minisarja.

Torchwood – Children of Earth

Onko väärin nimetä joku suosikiksi vain yhden monologin takia ? Gwen Cooperin lauseet siitä miksi Tohtori (Doctor Who) ei ole pelastamassa maailmaa ovat varsin pysäyttävät. On vain hetkiä jolloin ihmiset eivät ole pelastuksen arvoisia. Välillä tosin politikot tekevät päätökset ihmisten puolesta ja tällä kertaa Britannia koko maailman puolesta.

Children of Earth minisarjassa muukalaiset tulevat hakemaan osuuttaan maailman lapsista ja ainoat ihmiset jotka voivat tapahtumat estää, eli Torchwood, ajetaan pakomatkalle.

Gwen: There’s one thing I always wanted to ask Jack. Back in the old days. I wanted to know about that Doctor of his. The man who appears out of nowhere and saves the world; except sometimes he doesn’t. All those times in history where there was no sign of him.. I wanted to know why not. But I don’t need to ask anymore. I know the answer now: Sometimes the Doctor must look at this planet and turn away in shame.

Ja hei, sarjan Wales aksentit on aivan mahtavia :)

Continue reading

30 päivää elokuvia: The Apartment

Päivä 5: Suosikki rakkaustarina elokuvassa?

The Apartment

Olen aina tykännyt Jack Lemmonin ja Shirley MacLainen rakkaustarinasta Billy Wilderin The Apartment leffassa. Elokuvassa Baxter yrittää nousta urallaan tarjoamalla asuntoaan johtajien salasuhteiden tapaamispaikaksi ja ajautuu tilanteeseen josta ei enää tunnu olevan pois pääsyä. Erään ikävän illan päätteeksi kotoa löytyy MacLainen esittämä neiti Kubelik, johon Baxter on jo pidempään ollut ihastunut.

Billy Wilder, Jack Lemmon ja Shirley MacLaine, tällä yhdistelmällä ei voi tehdä huonoa elokuvaa ja rakkaustarinakin on juuri sopivan herttainen.
Continue reading

30 päivää elokuvia: The Wrestler

Päivä 4: Elokuva joka saa sinut surulliseksi?

The Wrestler

Darren Aronofskyn The Wrestler on surullinen tarina yksinäisyydestä ja valintojensa kanssa elämisestä. Elokuva kertoo Randy “the Ram” Robinsonista, uransa ehtoopuolella olevasta rikkinäisesä vapaapainijasta, joka elää ihmisten suosionosoituksista.

Randyn pitäisi terveyden pettäessä lopettaa painiminen, jos ei itsensä niin läheistensä vuoksi, mutta miten luopua jostain mitä rakastaa, vaikka se olisi kuinka pahaksi.

The Wrester on ehdottomasti Mickey Rourken mestarinäytöstä, mutta Marisa Tomei Randyn ihastuksen kohteena olevana stripparina ja Evan Rachel Wood Randyn tyttären tekevät myös loistavat roolisuoritukset.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Amélie

Päivä 3: Elokuva joka tekee sinut todella iloiseksi?

Amélie

Voiko Amélie leffasta tulla muuta kuin hyvälle tuulelle?

Amélie on varmasti kaikille tuttu tarina yltiöpositiivisesta naisesta (Audrey Tautou) joka elää osittain omassa mielikuvituksessaan ja yrittää korjata myös muiden elämään positiiviseen suuntaan. Elokuvan on ohjannut Jean-Pierre Jeunet, jolla on lähes aina ollut kultainen kosketus elokuviin. Muuta tuotantoa ovat Delicatessen, Kadonneiden Lasten Kaupunki ja Micmacs.

Toisena vaihtoehtona tälle olisi ollut niin ikään Ranskalainen Zazie dans le metro. Louis Mallen elokuva, joka kertoo Zazie tytön seikkailuista Pariisissa, mutta siitä löytyy enemmän leffasaitiltani.

Zazie dans le metro – Zazie – Pariisin päiviä leffapino.comissa.

 

Continue reading

30 päivää elokuvia: Hedwig and the Angry Inch

Päivä 2: Aliarvostetuin elokuva?

Hedwig and the Angry Inch

En tiedä voiko tätä laskea aliarvostetuksi kun kuitenkin ihan hyviä arvosteluja ja muutaman palkinnonkin on saanut. Mutta toisaalta en ole pahemmin kuullut elokuvasta puhuttavan.

Hedwig and the Angry Inch on rock musikaali jossa Hedwig kertoo oman tarinansa. Amerikkalainen sotilas rakastuu Itä-Berliinissä asuvaan Hansel poikaan ja tämä tekee kaikkensa päästäkseen elämään unelmaa vapaassa Amerikassa. Joten pojasta tulee tyttö Hedwig ja unelma toteutuu, tai no ainakin pääsy Amerikkaan. Elämän käydessä tylsäksi uudessa kodissa, perustaa Hedwig bändin.

Hedwig: How did some slip of a girly boy from communist East Berlin become the internationally ignored song stylist barely standing before you?

Hedwig and the Angry Inch on sen tähden John Cameron Mitchellin näytöstä, mahtavan pääosa roolisuorituksen lisäksi mies on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan, samoin kuin elokuvaan edeltäneen teatteriversion. John Cameron Mitchell sai lopulta palkintonsa hyvästä työstä pari vuotta sitten ja pääsi ohjaamaan viime vuonna ilmestyneen Nicole Kidmanin tähdittämän Rabbit Hole leffan.

Ja leffassa on tietysti myös aivan mahtavat biisit jotka ovat elinehto musikaalille. Ehdottomana helmenä “The Origin of Love”

Continue reading

30 päivää elokuvia: A Single Man

Ensimmäisen päivän kysymys oli Paras elokuva jonka näit viime vuoden aikana?

A Single Man

Ehdottomasti A Single Man, tämä tuli niin puun takaa ja iski todella kovaa.

Georgen (Colin Firth) miesystävä on kuollut, ja nyt hän yrittää vain selviytyä omassa elämässään eteenpäin. Jimin muisto ei kuitenkaan jätä häntä koskaan rauhaan, ja elokuva seuraakin Georgen suunniteltua viimeistä päivää. Hän järjestää asiansa, tapaa läheistä ystäväänsä ja tämän jälkeen hän päättää päivänsä. Tai tämä ainakin oli alkuperäinen suunnitelma.

Elokuva on muotisuunnittelija Tom Fordin esikoisohjaus ja miehen uskomaton visuaalinen silmä kyllä näkyy, elokuva on täynnä todella hienon näköisiä kohtauksia. Yllättäen myös tarina on loistava ja pystyy kilpailemaan kauniiden kuvien kanssa. Colin Firth oli jo tästä roolista ehdolla Oscarin saajaksi, saaden sen kuitenkin vasta seuraavan vuoden The King’s Speechillä, mutta miehen roolisuoritus tässä on vielä upeampaa katseltavaa.

Elokuvasta tekee hienon myös se että se on Tom Fordin tinkimätön visio, hän on rahoittanut elokuvan omilla rahoillaan ja tehnyt siitä juuri sellaisen kuin itse haluaa, mielistelemättä liikaa muiden mielipiteitä. Tämä on ehdottomasti elokuva jonka suosittelen jokaisen katsovan.

Lisää leffasta leffapino.com blogissani.

Continue reading