Kindle – the Next Generation

Muutama kuukausi on nyt ollut uudempi Kindle käytössä ja kiva päivityshän se on ollut. Uusi pienempi koko ja näppäimistön puute on tehnyt laitteesta vielä kevyemmän ja mukavan käsitellä. Samoin vaikka näyttö on täsmälleen saman kokoinen, mahtuu tekstiä ruutuun enemmän kun yläreunan tilapalkki näkyy nykyään vain menun ollessa auki ja alareunan sijantitieto on huomattavasti pienempi kuin toisen sukupolven Kindlessä.

Kansitilanne oli laitteen julkaisussa aika onneton, jouduin käyttämään Kindleä muutaman viikon ilman kansia, ennen kuin edes peruskansia alettiin toimittaa. Amazonin omia valollisia olisi saanutkin odottaa vielä kuukauden pidempään ja hintakin oli varsin komea. Marwaren Eco-Vue kannet on ollut pieni pettymys, joten voi olla että Amazonin omat valokannet tulee vielä lopulta hommattua ( £50 niistä joutuisi kustantamaan).

30 päivää elokuvia: The Fountain

Päivä 30: Kaikkien aikojen suosikki elokuvasi?

The Fountain

Jos olisin ihan rehellisesti listan täyttänyt olisi The Fountain löytynyt useamman päivän kohdalta. Leffa olisi ollut valintani ainakin Paras elokuva jonka olen viime vuoden aikan katsonut (montakin kertaa), aliarvostettu elokuva, elokuva joka saa iloiseksi ja surulliseksi, paras rakkaustarina ja niin edespäin.

Elokuvan synnyintarina on yhtä monimutkainen kuin itse elokuvakin. Alunperin leffa oli tarkoitus tehdä isolla budjetilla, Brad Pitt ja Cate Blanchett pääosissa. Lavasteet oli jo rakennettu ja kuvaukset oli alkamassa, kun Pittillä ja ohjaaja Aronofskyllä tuli erimielisyyttä hahmon suunnasta ja ohjaajan pidettyä puolensa Pitt lähti projektista ja koko elokuva romahti. Miljoonien lavasteetkin tuhottiin.

Lopulta sarjakuvan kautta elokuva pääsi taas raiteilleen, tällä kertaa paljon pienemmällä budjetilla ja hiemattavasti pienemmän kaliiberin näyttelijöillä. Hugh Jackman ja Rachel Weisz kuitenkin täyttävät pääosien esittäjien saappaat paremmin kuin hyvin. Parin kemia on todella loistavaa katsottavaa.

Tom Creo: Death is a disease, it’s like any other. And there’s a cure. A cure – and I will find it.

Elokuva kertoo kolmea tarinaa, ”päätarina” on nykyaikaan sijoittuva tarina lääkäristä (Hugh Jackman) ja tämän vaimosta (Rachel Weisz) joka on kuolemassa kasvaimeen. Lääkäri työskentelee päivin ja öin pelastaakseen vaimonsa ja ”voittaakseen kuoleman”. Sata vuotta aikaisempaan aikaan sijoittuvassa tarinassa Espanjan konkistadori (Hugh Jackman) joka on etsimässä ikuisen elämän lähdettä Espanjan kuningattarelle (Rachel Weisz). Tämä tarina on nykyajassa elävän vaimoin kirjoittamaa kirjaa. Kolmas tarinan osa sijoittuu tulevaisuuteen jossa lääkäri matkaa puun kanssa halki avaruuden. Elokuva ei sen tarkemmin selitä onko tämä osuus totta vai tarinaa.

Halpaan budjettiin liittyy myös yksi mielenkiintoinen elokuvan erikoisuus. Säästääkseen efektibudjetissa tulevaisuus osuuden galaksit ja avaruuserikoistehosteet tehtiin makrokuvauksena, kuvaamalla kemiallisia reaktioita eri aineiden välillä. Joten miljoonien tietokone-erikoistehosteet tehtiin muutamalla sadalla tuhannella. Lopputulos on kuitenkin todella upeaa.

Kuten 9:n päivän kohdalla myös mainitsin ovat Clint Mansellin musiikit erittäin tärkeä osa elokuvaa. Yksi hienoimmista elokuva soundtrackeista. Se sitoo mainiosti yhteen kaikki kolme aikajanaa. Mutta tästä enemmän päivän 9 kirjoituksessa.

Isabel: Kneel, Conquistador.
[Tomas kneels before her]
Isabel: Let in the morning light.
[the doors are opened; light floods into the hall]
Isabel: The beast runs amok in my kingdom. He has isolated me, and now he is sharpening his talons for one more fateful push. But salvation lies in the jungles of New Spain. Will you deliver Spain from bondage?

Continue reading

Tintti ja Yksisarviset

Ennakkoon uusi Tintti filmatisointi hieman pelotti. Steven Spielberg ja Peter Jackson tekemässä satojen miljoonien hintaisia 3D tietokoneanimaatio Tinttejä Hollywood studiolle, joten epäonnistuminen tuntui erittäin todennäköiseltä.

Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä. Tietenkin näissä hieman enemmän painotetaan Tintin toiminnallista puolta ja juoni on hieman aukkoinen. Mutta jo alun upeasta introsta käy ilmi että Spielberg/Jackson kaksikko on ihan tosissaan ollut asialla ja yrittänyt kuitenkin tehdä tästä Hergen tuotokselle sopivan elokuvan.

Andy Serkiksen näyttelemä Kapteeni Haddock on elokuvan suurin tähti, aivan loistavasti luotu versio hahmosta. Tintti on leffassa kuten sarjakuvissakin enemmänkin ”the straight man”, joka antaa muiden hahmojen erikoisuuksien loistaa. Toinen  (ja kolmas) helmi on ehdottomasti Dupont ja Dupond kaksikko. Nick Frostin ja Simon Peggin näyttelemä poliisikaksikko on yhtä pihalla kuin sarjakuvissakin ja kaverusten keskinäinen dynamiikka on mainio. Hellyttäävää on myös Miloun seuraaminen, hänet on kivasti animoitu aina uteliaana pyörimään taustalla, varsinkin Miloun ”juttelut” muiden eläinten kanssa on hauskoja.

Omituisinta on elokuvan täydellinen paikattomuus Euroopassa. Elokuvaa katsoessa ei jää mitään kuvaa siitä missä kaupungissa Tintti ystävineen asuu, tai itse asiassa jää, mutta useammasta eri kaupungista. Kaupunki näyttää kuin olisi jossain Ranskassa tai Belgiassa, mutta valuutta on punta ja kaikki puhuvat englantia.

Lopussa on myös mukava elämänohje:

Captain Haddock: I thought you were an optimist.
Tintin: You were wrong, weren’t you? I’m a realist.
Captain Haddock: Ah, it’s just another name for a quitter.
Tintin: You can call me what you like. Don’t you get it? We failed.
Captain Haddock: Failed. There are plenty of others willing to call you a failure. A fool. A loser. Don’t you ever say it of yourself. You send out the wrong signal, that is what people pick up. Don’t you understand? You care about something, you fight for it. You hit a wall, you push through it. There’s something you need to know about failure, Tintin. You can never let it defeat you.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Neverending Story

Päivä 29: Lempielokuvasi lapsuudesta?

Neverending Story

Muistan että pidin pienenä erittäin paljon Neverending Storysta, mutta minulla ei enää ole pahemmin mielikuvaa siitä millainen elokuva oli :)

Nyt jälkeenpäin kun vaikka leffan traileria kattoo niin Wolfgang Petersenin Neverending Story näyttää jopa pelottavalta. Ehkä se on nuo nukke”hirviöt” jotka näyttää paljon karuimmilta kuin kliiniset tietokone efektit.

Pitäisi varmaan ottaa projektiksi kattella leffa uudelleen, jos se vaikka kestäisi katsomista vielä aikuisiällä.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Clerks II (Kevin Smith)

Päivä 28: Suosikki elokuva suosikki ohjaajaltasi?

Clerks II (Kevin Smith)

Siis oikea valintahan tähän olisi ollut varmaan The Fountain. Tai Billy Wilderin The Apartment, tai David Leanin Lawrence of Arabia tai Miyazakin Naapurini Totoro. Mutta jotta saadaan vähän vaihtelua listalle, niin Kevin Smith ja Clerks II saa paikan.

Clerks. leffasta tuttujen Danten ja Randallin työpaikat Quick Stop ja videovuokraamo palavat maantasalle ja he joutuvat etsimään uutta työpaikkaa ja päätyvät Kevin Smith universumista tuttuun Mooby’s hamppariravintolaan, minimipalkkahommiin jälleen kerran.

Leffa on osittain rakkaustarinaa, osittain buddytarinaa, eli siis Danten ja Randallin ystävyydestä ja miten sille käy kun toinen päättää ”kasvaa aikuiseksi” ja mennä naimisiin ja hankkia oikeita töitä. Ja tietysti Kevin Smith leffa kun on kyseessä niin paljon paljon mahtavaa dialogia, ja paljon rivoa dialogia.

Kevin Smithin ystävien kannattaa katsastaa myös Kevinin ja Scott Mosierin podcast Smodcast, joka on yksi parhaista podcasteista. Vaikka Kevin Smith hieman liian usein pilvessä onkin ja nauraa mitä typerämmille asioille.

Becky: I’m disgusted and repulsed and… and I can’t look away.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Lawrence of Arabia

Päivä 27: Elokuva jonka olisit halunnut nähdä elokuvateatterissa?

Lawrence of Arabia

David Leanin Lawrence of Arabia on yksi suosikki elokuvistani ja se sisältää niin monta uskomattoman hienoa kohtausta, jotka olisi mahtava nähdä isolta valkokankaalta.

Lawrence of Arabia on eeppinen tarina T.E. Lawrencesta Afrikan sotatantereilla. Leffan suurimmat tähdet tekevät myös uskomattomat suoritukset rooleissaan, niin Peter O’Toole Lawrencena, Omar Sharif Sherif Alina, kuin Alec Guinness prinssi Feisalina ja Anthony Quinn Auda Abu Tayina.

Auda abu Tayi: When Lawrence finds what he’s looking for, he will go home. When you find what you are looking for, you will go home.

Colonel Brighton: I will not.

Auda abu Tayi: Then you are a fool. Be thankful that when God gave you a face, he gave you a fool’s face.

Ja kuten niin usein tulee sanottua näiden vanhojen elokuvien kohdalla, ei tällaisia elokuvia enää tehdä.

Continue reading

30 päivää elokuvia: 300

Päivä 26: Elokuva josta pidät mutta kaikki muut vihaavat?

300

Zack Snyderin versiointi Frank Millerin 300 sarjakuvasta tuntuu herättävän useissa varsin vahvoja vihareaktioita. Ja onhan se suurimmaksi osaksi vain visuaalisesti erittäin hienoa toimintaa ja paljon hidastuksia.

Tarinahan kertoo siis Thermopylain taistelun kolmesta sadasta spartalaisesta jotka puolustavat kotiaan Kserkses I:n valloitusta vastaan.

Itse kuitenkin pidän elokuvasta sen lopun takia, joka antaa aihetta katsoa koko elokuvaa toiselta kannalta. Ja toimii hyvänä muistutuksena sotapropagandasta.

30 päivää elokuvia: Life of Brian

Päivä 25: Hauskin elokuva jonka olet nähnyt?

Life of Brian

Tähän on kyllä mahdoton vastata, mutta tänään se on Monty Pythonin Life of Brian. Monty Python sarja ja elokuvat on muutenkin suosikkejani ja Life of Brian taitaa olla niistä se paras.

Hauskimman elokuvan miettiminen on kyllä aivan liian vaikeaa. Pitäisikö elokuvalle nauraa kippurassa vai riittääkö että hymähtelee. Vai riippuuko se minkälaisista vitseistä pitää enemmän ?

Ex-Leper: Okay, sir, my final offer: half a shekel for an old ex-leper?
Brian: Did you say ”ex-leper”?
Ex-Leper: That’s right, sir, 16 years behind a veil and proud of it, sir.
Brian: Well, what happened?
Ex-Leper: Oh, cured, sir.
Brian: Cured?
Ex-Leper: Yes sir, bloody miracle, sir. Bless you!
Brian: Who cured you?
Ex-Leper: Jesus did, sir. I was hopping along, minding my own business, all of a sudden, up he comes, cures me! One minute I’m a leper with a trade, next minute my livelihood’s gone. Not so much as a by-your-leave! ”You’re cured, mate.” Bloody do-gooder.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Naapurini Totoro

Päivä 24: Suosikki animaatio?

Naapurini Totoro

Totoro on ehdoton animaatio suosikkini. Se on niin loistava yhdistelmä nuoruuden viattomuutta ja ihmettä. Tarinaa on juuri sen verran että siitä tulee elokuva.

Elokuvan tarina kertoo isästä ja lapsista, jotka muuttavat maalle ollakseen lähempänä sairaalahoidossa olevaan äitiään. Tytöistä nuorempi Mei törmää tutkimusmatkallaan puutarhassa kolmeen ihmeelliseen olentoon (Totoroon). Seikkailu rakentuu sekoitukseksi oikeaa maailmaa, äidin kaipuuta ja maagiista Totorojen maailmaa.

Vaikka Totorot ovatkin elokuvassa loistavia niin minulle Mei on ollut elokuvan tähti. Se miten pikkutyttö on animoitu ja näytelty. Kun hän vihdoin joutuu hätään on se aina niin monin kerroin vakuuttavampaa.

Continue reading

30 päivää elokuvia: Man on Wire

Päivä 23: Suosikki dokumentti?

Man on Wire

Parhaaksi dokkariksi valitsin sellaisen joka sai minut hyvälle tuulelle. Vaikka ikävistä aiheista löytyykin paljon loistavia dokkareita.

Man on Wire kertoo Philippe Petitin nuorallakävelystä World Trade Center tornien välissä vuonna 1974. Siis satojen metrien korkeudessa. Se on osittainen seikkailutarina siitä miten ilman lupia toimiva tiimi yrittää saada 200kiloa vaijereita ylös rakennusvaiheessa olevia torneja. Ja toisaalta se kertoo Petitin historiaa ja siitä mikä saa ihmisen tekemään sellaista.

Elokuva on varsin positiivista unelmien tavoittelua ja todella hienoja kuvia nuorallakävelystä. Henkeäsalpaavia ovat varsinkin hetket joissa Petit makaa nuorallaan tornien välissä.

Philippe Petit: It’s impossible, that’s sure. So let’s start working.

Continue reading